Vuosi koti-isänä, mahdoton ajatus?

Olen reilu kolmekymppinen hieman vinksahtanut perheenisä. Blogin perustaminen tuli mieleeni jäädessäni vuodeksi koti-isäksi, sillä haluan kannustaa muitakin perheenisiä pitämään hetken taukoa oravanpyörästä jos alkaa tuntua siltä, että vanne puristaa päätä ja olo on kuin robotilla.  

Tarkoitukseni oli aloittaa blogin pitäminen jo melkein vuosi sitten jäädessäni vuodeksi koti-isäksi. Ehkä nyt on kuitenkin parempi hetki kirjoitella tuntemuksista koska olen ollut koti-isänä nyt 11 kuukautta ja työelämään palaaminen alkaa olla lähellä.

Työelämästä vuodeksi pois jääminen oli isompi juttu kun olin uskonut. Jotkut ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän miksi päälle kolmekymppinen, korkeakoulun käynyt, mukavassa työpaikassa liike-elämässä työskentelevä perheenisä päättää jäädä vuorotteluvapaalle ja vuodeksi kotiin. Aivan hullua?

”Opiskeletko sinä sitten jotain samalla” oli yksi usein kuulemani kysymys. Kun vastasin, että en aio opiskella tai vaihtaa työpaikkaa vaan pestä pyykkiä, kuskata kahta lastani päivähoitoon ja esikouluun, oli ihmisten ilme monesti erityisen hämmästynyt. Vaikutti siltä että monet pitivät tekoani vähintään ammatillisena itsemurhana ja hämmästelivät että miten kummassa saisin aikani kulumaan? 

Monelle on tuntunut olevan hämmentävää että isä jää kotiin. Koti-isistä on jonkin verran kyllä mediassa ollut puhetta. Lehtien sivuilla on kuvia isistä jotka mustavalkoisissa kuvissa pitävät hellästi vauvaa sylissä ja tekstissä kerrotaan isyyslomasta/isäkuukaudesta. Voi miten ihana isä! 

Se on tietysti hienoa ja maailmanlaajuisestikin harvinaista, että Suomessa on mahdollisuus jäädä isyyslomille, mutta minun nähdäkseni isolla osalla isistä on isyyslomalla tai isäkuukauden aikana rakennus/remonttihommia ja monet isät tuntuvat olevan kiireisempiä kuin työssä käydessään!

 

Kesäkuun alusta 2012 jäin itse pitkän pohdinnan jälkeen vuoden kestävälle vuorotteluvapaalle koti-isäksi tarkoituksenani vähentää kiireestä ja poissaolosta johtuvaa huonoa omaatuntoa ja pysähtyä hetkeksi työelämästä sivuun. 

Suurin kiitos tästä kuuluu vaimolleni, joka kannusti minua jäämään kotiin ja jonka ehdotuksesta päätin vuorotteluvapaalle ryhtyä.

Molempien vanhempien työssäkäynti, kellon kanssa juokseminen, lasten kuskaaminen, ruokakaupassa käynti, kotityöt, fanaattinen lainan lyhentäminen ja itsensä selväjärkisenä pitäminen tuntuvat olevan monelle haasteellinen tehtävä menestystä vaativassa nykymaailmassa ja monet pariskunnat näyttävätkin mielestäni todella uupuneilta.   

Halusin itse tehdä asialle jotain ja vuosi koti-isänä vaikutti hurjalta idealta. Varsin pelottavaltakin aluksi, mutta olen iloinen että päätin jäädä työstä vuodeksi pois ja keskittyä perhe-elämään. Kuulin muodikkaasta Downshifting – ilmiöstä vasta pari kuukautta sitten, mutta tajusin sen olevan osittain juuri sitä johon minäkin pyrin.

Monet tapaamani perheenisät ovat olleet sitä mieltä, että eivät millään pystyisi jäämään vuorotteluvapaalle - varsinkaan vuodeksi! Sehän on aivan mahdoton ajatus! 

Monet tuntuvat pelkäävän työnsä puolesta. Samoin monet ovat hämmästelleet miten olemme selvinneet taloudellisesti. Vaimoni on ollut onneksi vakituisessa työssä ja omakotitalomme on kohta 6 vuotta vanha, joten mitään suurta rakennusprojektiakaan ei juuri nyt ollut päällä. 

Toinen (6-vuotias) lapsistamme aloitti syksyllä esikoulun ja nuorempi (4-vuotias) on ollut päiväkodissa. 

Olemme eläneet ihan tavallista elämää ja kun järjestelee raha-asiansa järkevästi niin kyllähän sitä nyt vuoden saa onnistumaan helposti. Ei tässä mitään suuria investointeja ole ollut varaa tehdä, mutta pärjätty silti hienosti! Raha minuakin ehkä etukäteen pelotti eniten vastuuntuntoisena perheenisänä, joka oli tottunut olemaan pää-laskunmaksajan roolissa pitkään.

Suosittelen koti-isän välivuoden viettämistä kaikille isille. Tai jos et pysty olemaan vuotta pois, niin ainakin pari kuukautta jokaisen on mahdollista järjestää, usko pois! 

Jo muutaman kuukauden poissaolo työelämästä voi auttaa lataamaan akkuja mukavasti.

Haluan tässä painottaa, että tarkoitukseni ei ole kannustaa ketään jäämään lopullisesti työelämästä sivuun ja heittäytyä sohvalle yhteiskunnan elätettäväksi, vaan kannustan uraputkissaan suu irvessä rämpiviä perheenisiä koittamaan rohkeasti vaihteeksi koti-isän roolia.

Oma tarkoitukseni on ainakin jatkaa tuottoisaa ja energistä työelämää uudella voimalla koti-isänä viettämäni vuoden jälkeen.

Minullakin oli aluksi todella paljon ristiriitaisia tunteita suunnitellessani kotiin jäämistä; Pidetäänkö minua laiskana? Miten selviämme taloudellisesti? Mitä jos masennun kotona ollessani? Pääsenkö takaisin työelämään? Syrjäydynkö työelämästä? 

Mutta kun saa nämä asiat kohdalleen omassa päässään, niin on jo pitkällä. Kyllä se oravanpyörä siellä odottaa juoksijaansa laakerit öljyttynä!

Tässä vinkki sinulle, enemmän tai vähemmän uupunut perheenisä: Heitä kauluspaita hiiteen ja tee foliohattu lapsesi kanssa ja menkää vaikka pöydän alle ufoja piiloon. Siitä se lähtee!